Tutustuminen Viron lastensuojeluun

Yksi ryhmätehtävistämme koski tutustumista valitsemamme maan sosiaalialan työhön. Meidän ryhmä paneutui Viron lastensuojeluun, koska yhdellä ryhmäläisellä on valmiiksi kontakteja sinne. Pohjilla oli myös muiden ryhmäläisten lastensuojeluopinnot ja minun kiinnostukseni myös aihetta kohtaan. Lastensuojelu on ollut paljon niin uutisissa kuin alan keskusteluissa. Siinä on paljon haasteita meillä, joten on mielenkiintoista nähdä mikä tilanne on Virossa.

Halusimme lähteä tutkimaan aihetta perustietojen kautta. Otimme selvää Viron tasavallasta valtiona ja sen historiasta ennen kuin paneuduimme lastensuojeluun, koska taustatiedot auttavat ymmärtämään, miksi tietyllä tapaa toimitaan. Haastatteluiden ja eri lähteisiin tutustuessa selvisi, että myös Virossa on suuria haasteita lastensuojelussa. Lasten määrä Virossa on pienentynyt, mutta apua tarvitsevien määrä on vastaavasti kasvanut. Varsinaista tilastotietoa lastensuojelutehtävistä ei Virossa ole, joten moni asia on työtä tekevien henkilöiden omaa kokemusta asiasta.

Uusin lastensuojelulaki on Virossa astunut voimaan alkuvuodesta 2016 ja vasta silloin kiellettiin lasten fyysinen kurittaminen. Suomessa tähän asiaan on kiinnitetty paljon aiemmin huomiota, mutta vastaavasti Virossa lapsia ja nuoria suojellaan tarkemmin ulkonaliikkumiskiellolla, jota Suomessa ei ole. Virossa siis alle 16-vuotias ei saa yöaikaan liikkua ulkona. Se varmasti suojelee nuoria ajautumasta esim. huonoihin tai jopa vaarallisiin tilanteisiin, ehkä ehkäisee päihteiden käytön aloittamistakin kovin nuorena. Tämä laittoi miettimään, pitäisikö meilläkin täällä yksinkertaisesti rajoittaa nuorten kulkemista ja siten ehkäistä heidän ongelmia? Vai onko kyseessä liian rajoittava toimenpide, joka ehkä holhoamalla myös ajaa nuoria kohti ongelmakäyttäytymistä?

Viron lastensuojeluun tutustuessa tuli esille se, miten perheiden taloudelliset ongelmat aiheuttavat kuormitusta lastensuojelussa. Myös koulunkäynnin laiminlyönti ja vanhempien sosiaaliset ja kasvatukselliset ongelmat ovat yleisimpiä lastensuojelutapauksia. Samantyyppisiä ongelmia esiintyy myös Suomen lastensuojelussa, mutta saimme vaikutelman, että ongelmiin puuttuminen on meillä helpompaa ja verkosto lapsen elämässä suurempi kun otetaan huomioon moniammatillisten työryhmien suureneva määrä esim. kouluissa. Ja nimenomaan monialaisen yhteistyön puute nousi haasteeksi Virossa. Epätasaiset resurssit lastensuojelutyössä olivat myös yksi Viron haasteista, mutta sen tunnistimme mekin haasteeksi Suomessa.

Samankaltaisuutta, tosin ei kovin positiivista sellaista, löytyi Viron ja Suomen lastensuojelussa siinä, että työntekijöiden osaamistasossa saattoi olla vaihtelua. Molemmissa maissa työntekijöiden määrä on liian vähäinen ja huono maine varjostaa kenttää molemmin puolin Itämerta. Oli hienoa huomata, että vaikka Viron lastensuojelu olikin jäljessä joiltain osin siitä, mitä se meillä Suomessa on, on kehitystä parempaan nähtävillä. Tarvittavat muutokset ovat isoja, joten niiden ei voi odottaa tapahtuvan hetkessä, mutta suunta on jo oikea.

Lähteet:
Eesti lastekaitseseadus 2014
Helika Saarin (Eesti Lastekaitseliit) haastattelu 15.4.2019
Sotsiaalkindlustusamet (https://www.sotsiaalkindlustusamet.ee/et/lapsed-ja-pere/lastekaitse)