Pohdintaa

Vaikka monikulttuurisuusmoduuli on minun osalta ollut suppeampi, on se antanut paljon pohdittavaa ja eväitä tulevaan. Monikulttuurisuutta on tunnettava aihepiirinä olipa työtehtävä mikä tahansa, joten koen aiheen hyvin tärkeänä. Monikulttuurisuus on hyvin moninainen aihealue. Se pitää sisällään kulttuurillisia eroja, maahanmuuton prosessia, lainsäädäntöä, työtapojen ja omien ajatusmallien muokkaamista sekä uskallusta astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. 

Monikulttuurisessa työssä tietyllä tapaa korostuu yksilöllisyys. Se on tärkeää missä tahansa sosiaalialan työssä, mutta kun vastassa on itselle vieraammasta kulttuurista tuleva henkilö, on entistä enemmän otettava selvää, mitä esim. asiakas toivoo ja mikä hänelle olisi hyvää. Meidän kulttuurin hyvä elämä ei välttämättä ole sellaisenaan hyvä toisesta kulttuurista tulevalle. Ja jos me vaikka arvostamme yksityisyyttä, voi jollekin muulle sillä olla pienempi merkitys. 

Tämän moduulin myötä minulle aukesi enemmän eri luovien menetelmien käyttäminen sosiaalityössä. Kun yhteistä kieltä ei ole tai jos on muita kulttuureihin liittyviä haasteita, voi erilaisilla luovilla menetelmillä ylittää ne ongelmat. Kuvia käyttämällä voi osoittaa, mitä tarkoittaa tai yhdessä tekeminen, kuten meillä leipominen Täkyssä, voi luoda luottamusta eri maista tulevien kanssa. 

Vaikka moduulin päällekkäisyys syventävän työharjoittelujakson kanssa osoittautui hankalaksi yhdistää, niin niistä oli myös hyötyä toinen toiselle. Harjoittelupaikkanani oli Tampereen kaupungin Avo- ja asumispalveluissa, josta pääsin mukaan mm. vastaanottokeskukseen ja sairaalaan verkostotapaamisiin. Kyseessä oli erilaisia tuki- ja hoitomuotoja tarvitsevia maahanmuuttajia, joille moniammatillisella kokoonpanolla mietittiin sopivia palveluita. Pääsin siis näkemään ja toteuttamaan käytännössä sitä, mitä juuri olin opiskellut ja silloin koen opinnot kaikista tehokkaimpina. 

Toisessa tapaamisessa oli kyse maahanmuuttajaperheestä, joiden vaikeasti vammainen lapsi tarvitsi apua. Toisessa taas kyse oli alle täysi-ikäisestä maahanmuuttajanuoresta, joka psykoosisairauden vuoksi tarvitsi erilaisia tukimuotoja. Molemmissa verkostotapaamisissa oli hieno huomata, kuinka koko perhe huomioitiin sen lisäksi, että mietittiin henkilön itsensä tarvitsemaa tukea ja hoitoa. Vieraassa maassa sairaan lapsen kanssa eläminen ei ole helppoa ja siksi kaikkien läheisten huomioiminen palveuita suunnitellessa on tärkeää. 

Työharjoitteluni myötä on tullut selkeästi esille traumatausta, joka monella maahanmuuttaja-asiakkaalla on. Sen vaikutukset heijastuvat moneen asiaan heidän elämässään ja siksi sosiaalityö monikulttuurisuuden osalta edellyttää erityistä sensitiivisyyttä työntekijältä. Tämä tuli mieleen myös haastattelutehtävässä, joka kuului toiminnalliseen ohjaustehtävään. Täkyn ohjaajan kommentti siitä, kuinka tällainen kevyt haastattelu voi joillain jopa avata niitä vanhoja traumoja, kun heiltä kysytään tulosta Suomeen ilman sen suurempaa tarkoitusta kuin koulutehtävän suorittaminen. Tämä laittoi miettimään ja varmasti niin onkin. Vaikka oma haastattelumme sujui helposti ja haastateltavamme mielellään kertoi matkastaan Kongosta Suomeen, olisi tilanne eri, jos olisimme haastatelleet tarkoituksena auttaa kyseistä henkilöä jotenkin. 

Tämän moduulin aikana antoisia ovat olleet keskustelut muiden opiskelijoiden kanssa. Se antaa paljon, samoin kuin aiheeseen liittyvä materiaali ja luennot. Kaikille luennoille en työharjoitteluni vuoksi ole päässyt, mutta olen itsenäisesti käynyt läpi materiaalia. Materiaalista mieleen on jäänyt esim. Kotoutujan roolipaletti, joka on selkeä ja hyvä tietopaketti käytettäväksi työssä, jossa monikulttuurisuutta on. Minulle jo opintojen alusta on tarttunut sosiokulttuurisen innostamisen työotetta. Se tuntui heti luontevalta ja Kotoutujan roolipaletissa tuodaan samaa motivointia esille. Uskon, että sitä pystyn hyvin hyödyntämään jo tässä vaiheessa kun vasta teen sijaisuuksia tai kun suoritan työharjoitteluja. Mieleenpainuva oli myös kirjallisuuspiirin lukukokemus Umayya Abu-Hannan kirjan Multikulti myötä. Se avasi näkemystä siitä, miltä maahanmuuttajasta itsestään tuntuu suomalaiseen kulttuuriin pääseminen tai monikulttuurisuuden tilanne Suomessa. Tarkemmin lukukokemuksesta omassa blogipostauksessa. 

Moduulin aikana olen lukenut artikkeleita ja uutisia monikulttuurisuuteen liittyen. Niitä olenkin mielenkiinnolla lukenut ja tässä uutisotsikossa jo kiteytyy yksi suurimmista haasteista suomalaisessa yhteiskunnassa. Lähtökohtaisesti suhtaudumme toisiin ihmisiin avoimesti, mutta jostain syystä erilainen ulkonäkö tai vieras kieli nostavat muuria välillemme. Väitän, että kyse on tiedon puutteesta, koska se mitä emme tunne, meitä helposti pelottaa. Nuoremmille alkaa olla tutumpaa toimia monikulttuurisessa ympäristössä, mutta vanhemmille vielä se on vieraampaa .Itselleni kohtaamiset eri kulttuureista tulleiden kanssa, ovat kaikki antaneet paljon, joten toivon että omalta osaltani voin olla kaventamassa eri kulttuurien välistä kuilua. 

Monikulttuurisessa työssä on useamman kerran tullut esille sen tarvitsema aika. Maahanmuuttajan kokema muutos tullessaan vieraaseen maahan ja hänen tarvitsema motivaatio integroitua eri kulttuuriin, voivat viedä aikaa ja sen myös työntekijän on ymmärrettävä. Juuri työharjoittelussa olen nähnyt tapauksen, jossa Afganistanista Suomeen tullut nainen kieltäytyy toimimasta yhteiskuntamme säännöillä ja pitävän tiukasti kiinni oman kulttuurinsa toimintatavoista. Tilanne on haastava, etenkin kun henkilö on jäämässä toimintansa vuoksi asunnottomaksi, mutta samalla häntä voi ymmärtää. Mikä sokki se on, kun joutuu jättämään kaiken tutun ja yhtäkkiä sopeutumaan itselle vieraisiin tapoihin. Tällaisissakin tilanteissa toimii ohje, jonka usein olen alalla kuullut, että "hellästi työnnetään eteenpäin". Eli ohjataan asiakasta, mutta tehdään se niin lempeästi, ettei omalla toiminnalla lisätä asiakkaan kokemaa ahdistusta. 

Tämän moduulin ja työharjoitteluni myötä olen entistä paremmin nähnyt vertaistuen merkityksen. Se, missä päihdekuntoutujalle on voimaannuttavaa saada jakaa tunteitaan toipumisprosessin aikana, on maahanmuuttajillekin todella tärkeää jakaa kokemuksiaan sellaisten kanssa, jotka ovat kokeneet jotain samaa. Omankaltaisten seura tuo turvaa ja antaa tukea vaikeassa ja ehkä pelottavassakin tilanteessa. Samalla kun maahanmuuttaja opettelee uuden kulttuurin tapoja, voi hän ylläpitää myös itselle merkittäviä kulttuurillisia perinteitä ja kokea kuuluvansa johonkin ryhmään. 

Monikulttuurisuuden osalta meillä on vielä paljon opittavaa. Media tuo esille paljon negatiivisia yksittäistapauksia, jotka vaikuttavat paljon asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan. Kuitenkin samanaikaisesti mietitään mitä tehdään, kun Suomessa suuret ikäluokat ikääntyvät ja miten silloin tarvitsemme lisää työvoimaa. Yksinkertaistettuna vaikuttaa siltä, että ongelman ratkaisu olisi aivan edessämme, maahamuuttajissa, jos vain sen näkisimme. Työ- tai opiskelupaikka auttavat maahanmuuttajaa integroitumaan maahan ja samalla he paikkaisivat sitä aukkoa, joka tulevaisuudessa työmarkkinoilla on. Tämä toki edellyttäisi sitä, että monikulttuurisuus nähtäisiin rikkautena sen sijaan, että se nähdään haasteena tai taakkana. 

Omasta mielestäni ja monikulttuurisuudesta saamani tietopohjan perusteella arvioisin moduulin sujuneen minulta hyvin. Olen saavuttanut sen tavoitteet mielestäni kiitettävästi ja teorian vieminen käytäntöön työharjoittelun myötä on ollut hyvä lisä moduulista saamaani oppiin. Miinusta annan itselleni siitä, etten ole päässyt kaikille lähikerroille ja siitä, etten onnistunut suorittamaan tehtäviä moduulin aikataulussa. Toisaalta olen ollut ryhmätehtävissä mukana sovitusti ja käyttänyt aikaa nyt asiaan paneutumiseen. Ne ei siis ole vaikuttaneet oppimiseen. Siksi olen optimistinen omasta oppimisestani ja moduulin suorituksesta ja antaisin itselleni arvosanaksi kiitettävän. Antoisaa on aina kuulla kokemusta kentältä, joten se mitä jäin hieman kaipaamaan moduuliin oli monikulttuurista työtä tekevien henkilöiden tapaamista enemmän. 

Lähteet: 

Abu-Hanna, U.: Multikulti - monikulttuurisuuden käsikirja. 

Susimetsä, M.: Monikulttuurisuus ja kielitietoisuus. Luentomateriaali. 

Väestöliitto: Kototutujan Roolipaletti -toimintamalli maahanmuuttotyöhön.